Katastrofin aiheet...

Miten tää voi aina mennä näin? Mä vähän herkuttelen viikonloppuna ja palaan ruotuun sitten maanantaina. Joo, niin varmaan. Ongelmahan syntyy siinä, että aina niitä herkkuja jää maanantaille ja jostain aivan käsittämättömästä syystä mun on ihan pakko tunkea ne loput turpaani. Aargh! Missä selkäranka?! Hyvä täällä huudella ja arvostella muita, kun ei itekään osaa.

Ja miten tää menee aina niin, että ajattelen pitäväni jonkun väliviikon, joka sitten mun kielellä tarkoittaakin jotain helvetin syö kaikki mitä jaksat mättöbuffet -viikkoa? Eikö ihminen jo tähän ikään ole oppinut, ettei todellakaan kannata? Siitähän ei seuraa muuta kuin järjettömän huono olo sekä henkisesti, että fyysisesti. Mitä ällömpi ja läskimpi olo mulla on, sen ällömmäksi ja veemäisemmäksi persoonaksi muutun. Sitähän voi taas lääkitä jollain kaapista löytyvällä...

Jotain on muutakin vikaa tuolla pääkopassa. Oliko viikko sitten, kun hehkutin hyvää oloa ja kivaa peilikuvaa, koon 38 housuja? Yhtäkkiä mun peilistä tuijottaa taas joku valtava tyyppi. Ei ihan pysy pää mukana tässä hommassa. Johtuuko se siitä, että vähäisten liikuntojen takia kroppa ei ole muokkautunut tarpeeksi, vaan on vaan pienempi, mutta samanmuotoinen?

Vai pitäiskö kuitenkin olla vaan potematta huonoa omaatuntoa? Olla ja nauttia elämästä ja herkutella oikein kunnolla tämä viikko? Kun kuitenkin olen päättänyt olla noudattamatta dieettiä, niin onko siitäkään mitään hyötyä, jos en siitä nauti? Pitäis kai ihan yleisesti elämässä nauttia vähän enemmän. Riippumatta elämäntilanteesta, saati sitten jostain ylimääräisestä sentistä tai kahdesta vyötäröllä. Sovitaanko siis, sinä siellä ja minä täällä, että tämä viikko eletään täysillä nauttien joka hetkestä? Olit sitten tiukalla dieetillä tai et. Kuka on mukana?

Ps. Haasteessa climbereita, huomenna linkitän.