Mitä dieetin jälkeen?

Eilen tuli mietittyä vakavia. Dieetti sujuu, olo on hyvä ja pienenenkin. Mutta mitä tapahtuu tän kuuden viikon jälkeen? Joo, mä haluan jatkaa liikkumista. On ihanaa kun siitä on taas tullut tapa. Mutta luulenpa, etten kolmen viikon päästä ole vielä tavoitteessani. Yksi vaihtoehto ois jatkaa Superdieetti Extraan. Tarkkaan en tiedä, mutta oon ymmärtänyt, että se olis kolmen viikon jatko tälle.

Vai jatkanko tätä vaan itekseni? Vai pitäiskö alkaa syödä "normaalisti" ja liittyä taas Kiloklubiin?

Ihan kaikista parasta olis palkata joku PT, joka vois laatia ohjelmat ihan vaan mulle ja just mun tarpeiden mukaan. Siihen ei vaan taida nyt lompakko venyä. Olis niin siistiä nähdä, mitä omasta kropasta sais irti kunnollisella ohjeistuksella. Onneks on vielä hetki aikaa miettiä tätä.

Krapula

Ooh, mikä olo! Melko tukkoinen ja edelleen herätessä ihan täysi. Päätä särki ja ihan kuin olis järkky krapula. Sillä erolla, ettei voi yrittää toipua siitä syömällä rasvaa ja sokeria. Olipa ihanaa saada aamiaiseksi sheikki, naminam. Vois toimia alkoholin aiheuttamaankin. Koko päivän oli jotenkin helpottavaa syödä kevyesti. Ja illalla oli ihana mennä nukkumaan, kun ei tarvinnut mennä mahan viereen.

Otin kuvatkin itsestäni aamulla ja illalla ja ero on kyllä melkoinen. Mittoja en halunnut pelästyä, mutta ei yllättäisi, jos ero olisi vyötäröllä kymmenenkin senttiä.

Ihanaa, ei mielitekoja. Tai no, se jäätelöannos kyllä menis...

Tankkauspäivä

Aamu alkoi normaalisti isolla lasillisella vettä. Hörpin kahvia, että sain ajan kulumaan. Oli pakko ajoittaa eka ateria vasta 9.00, että sain ruokailuvälit pysymään sallituissa rajoissa koko päivän. Iltameno osui pahimpaan mahdolliseen ajankohtaan syömisten suhteen.

Aamiainen oli ainakin riittävä. Ei ollut nälkä rahkan, puuron, mehukeiton, hillon ja banaanin jälkeen. Nopeasti se nälkä vaan palasi tämmöisen hiilaripitoisemman aterian jälkeen. Seuraavana ahdoinkin välipalaksi hedelmiä ja rahkaa, eikä niitäkään ihan vähän. Siitä on nyt tunti ja tuntuu siltä, että vois taas vähän syödä...

Söin ekan satsin kanapastaa ja valtavan kasan leipää. Tökki melko paljon. Siitä on nyt reilu tunti. Väsyttää ihan sikana. Päätä särkee. Jano. Normaalisti päätyisin ostamaan karkkia. Söisin sitä vuoronperään jonkun kaapista löytyvän suolaisen kanssa. Olo ei ainakaan helpottaisi sillä. Tunti ja kahdeksan minuuttia, niin pitää taas syödä. Mmm, mehuakin tiedossa.

45 minuuttia vielä ennen seuraavaa ruokaa. Paleltaa.

Täytetty patonki ja mehua. Tätä ateriaa olin odottanut. Vähän nautintoa vähensi sen kiireessä nauttiminen, mutta toimi. Ja mars, pullana kohti iltamenoa. Jouduin istumaan pari tuntia ja tuntui siltä, että maha poksahtaa. Vähän nipisteli ja ilmaa kertyi. Alkoi taas väsyttää älyttömästi.

Ennen iltaruokaa ei edes tehnyt mieli syödä. Pakolla yritin saada alas hillitöntä pasta-annosta ja kuivaa leipää. Yyh, oli pakko luovutta. Multa jäi syömättä vajaa desi pastaa ja yksi puraisu leipää. Olo on kuin ilmapallolla. Koskee ja turvottaa. Tuntuu samalta kuin loppuraskaudessa. Liikkuminen on vaikeaa ja ärsyttää kaikki.

Iltapalaks reilu annos jäätelöä. Edellinen ateria on ehtinyt hieman sulaa, vaikkei nälkä olekaan. Jäätelö uppoaa kevyesti. Ainoastaan ylimakeaa hilloa on vaikea syödä. Olisin syönyt enemmänkin.

Niinku mä tätä päivää odotin! Ei ollut odotuksen arvoista, vaan ihan työtä ja tuskaa. Nyt on painon paras pudota romahtamalla!

Nyt loppuu murehtiminen

Ihan päätöntä miettiä jotai vaa'an lukemia jatkuvasti. Varsinkin kun oikeesti tietää, ettei se mitään hyödytä. Pikaisesti laskettuna musta on lähteny yhteensä jo yli kymmenen senttiä. Ihan huikeen paljon. Vaatteet alkaa mahtua taas päälle ja ei tunnu sellaselta ällöturvonneelta. Jesjes.

Jumpan lepotauoilla syke laskee tosi nopeasti. Lenkit tuntuu hyvältä. Ja hei, mikä parasta, pylly alkaa pyöristyä. Aamulla mun peilistä pyllisti takaisin melko kuuma kinkku! :D

Go minä! Hyvä tulee!

Viimeistään huomenna tankkauspäivän kuulumisia. Ei ole nälkä!

Harmitusta, ällötyksiä ja odotusta

Plääh, vaaka näyttää samaa kuin eilenkin. Ajattelinko oikeasti, että tänään paino olisi yhtäkkiä pudonnut kolme kiloa? Joo, taisinpa ajatella. Mieli matalana jatkuu siis päivä tämäkin. Pitäis jumpata, pitäis siivota, pitäis mennä lenkille, pitäis, pitäis ja pitäis. En halua! Haluan syödä! Leipää ja voita. Juustoa. Pähkinöitä. Ei muutamaa grammaa, vaan pussillisen pähkinöitä. Ja jääkahvia. Ja pullo punkkua... Vai haluanko sittenkin laihtua? Mmm, joo, haluan laihtua. No, sit et syö! Juo vettä, se vie nälkää. Voi kun veiskin. Mun tuntemuksien mukaan vesi kaivaa sellaista suurta tyhjää koloa mun sisuksiin, mikä tarvii täyttää ruualla.

Makeaa ei tee mieli. Se uus Whey on niin ötläkkää, että jäi eilisestä iltapalasta pari lusikkaa syömättä. Yök. Menin fiksuna tunkemaan ne jauheet mun rahkaherkkuuni. Aah, ja löysin toisenkin inhokin. Fastin pudding, hyi oksetus, miten joku voi sitä syödä?

Huomiselle tankkauspäivälle on kyllä nyt ladattu niin isot odotukset. Oletan, että samalla kertaa häviää ärsytys, kaikki ruokahimot ja saan sellasen inhottavan ähkyn olon.

Olenko laihtunut vai en?

Onhan tää nyt ihan syvältä! Miten mun paino ei putoa? Ja miks se paino merkitsee niin paljon mulle? Mä oon senteissä laihtunut todella paljon omasta mielestäni kahdessa viikossa. Että on kai se nyt laihtumista. Ja mulla on laiha olo. Ja hyvä olo. Paitsi että ottaa päähän, kun vaaka näyttää liikaa. Tästä ajattelutavasta pitäis kyllä päästä eroon.

aamumitat (suluissa lähtötilanne)
pituus 168
paino 76,5 (77)
ry 103 (105)
vyötärö 76 (79)
napa 85 (89)
lantio 100 (101)
reisi56 (58)
pohje 38 (38)
hauis 32 (31)

Ja vaikka tiedän, että sitä vaakaa on aika turha miettiä näiden todisteiden valossa, niin silti. Mielessä kaihertaa, olenko liikkunut riittävästi, syönyt tunnollisesti jne. Joo, kaikkeni olen tehnyt. Jos nyt jotain parannettavaa, niin eilen olis voinu mennä vettä vähän enemmän. Että kai sekin voi jotain tehdä. Ja kai kroppa voi vaan mennä tukkoonkin. Jotenkin luonnostaan tulee jostain alitajunnasta ajatus, että nyt pitää vähentää syömistä. Mutta eihän se nyt niin mene. Joten homma jatkuu ja katsotaan, miten tankkauspäivä buustaa aineenvaihduntaa.

Sheikkaa baby ja muita herkkuja

Aika järkyn makuista palkkaria se parikiloinen metsämarjatörppö, burp. Veteen on tarkoitus sekoittaa ja siitä tulee 3dl per kerta. Maku olis varmaan aika lähelle, jos seisottais Mäkkärin mansikkapirtelöä tunnin kuumassa autossa. Sitä kun tulee myös vedellä aamiaisella, niin oli pakko kehitellä jotain. Sheikkiä tein siis, yllätys. Sinne vaan kannuun pakastemarjat, rahka, mehukeitto, leseet, soijalesitiini ja Whey-jauhe ja sekaisin. Ai että mikä taivaallinen aamiainen! Sitä olis voinu vetää vaikka kuinka ja paljon.

Välipalan marjat ajattelin nauttia kuivattuina tällä kertaa ja terve, miten hyviä oli karpalot. Varsinkin cashew-pähkinöiden kanssa. Kaupasta lähti mukaan Fastin puddingia, minkä maistamista todella odotan. Niin moni on sitä kehunut.

Ja mun iltaruoka sitten, aika jees oli sekin:
sipuli
paprika
kesäkurpitsa
kana
valkosipuli
kuullota sipuli, ruskista kanat, mausta pippurilla, suolalla, chilimausteseoksella ja anna muhia hetki. Lisää ensin paprika, sitten kesäkurpitsa ja valkosipuli. Hauduta haluamaasi kypsyyteen.

Aamulla tuli tehtyä normaalia pidempi lenkki. Ilma oli jo jotenkin kivan syksyinen. Tykkään, kun syksyllä kulkee henkikin jotenkin paremmin. Aamupäivällä jumppasin. Jee, hyvä minä, huippua, jatka samaan malliin!! Ihmeen kevyeltä tuntui, vaikka ihan sata lasissa tein. Ensi viikolla taitaakin tulla treeneihin lisää haastetta. Sitä odotellessa!

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Kaksi viimeistä päivää on ollu ihan outoja. Väsyttää, särkee vähän niinku joka paikkaa ja kaikki ärsyttää. Ihan kuin joka alkuraskauden hormonimyrsky. Kaiken lisäks mun on pitäny vielä alkaa ihan helvetin rehelliseksi ja laukoa ihmisille kaikennäköisiä totuuksia. Rehellinen nyt tietenkin pitääkin olla, mutta joku suodatin voisi olla päällä. Että jos kysytään mikä vituttaa, niin onko ihan välttämätöntä vastata yhdelle parhaimmista ystävistä "sinä"? Ei ehkä paras vetoni. Tai avautua työkavereille jostain jonninjoutavista asioista, joilla ei oikeastaan ole muuta merkitystä kuin periaate? Ei, siitäkin sain vaan itselleni pahan mielen. Joskus alkuiltapäivästä sekosin laskuissa, montako kertaa itkin päivän aikana. Ja taas itkettää.

Voiko tää oikeesti johtua pelkästään vähäisestä hiilarimäärästä? Oonko mä niin koukussa, että nää onkin vierotusoireita? No ensi viikolla niitä sitten saa! Hiilaritankkauspäivä tulossa. Aaah, kuola vaan valuu, kun ajatteleekin jotain pastaa ja leipää. Mmmm. Toisaalta taas kauhistuttaa se ruuan määrä ja aterioiden tiheys. Pikkasen voi olla tukkoinen olo seuraavana päivänä. Mutta silti fiilis on enemmän innolla odottavainen kuin kauhulla.

Todella huono omatunto; olen jumpannut vain kerran tällä viikolla. Hyi, hyi mua! Nyt lupaan ja vannon, että ens viikolla jumppaan ja lenkkeilen neljästi.

Pari tuntia kävelyä

Piti käydä ostarilla asioita hoitamassa ja olin lenkin ympännyt siihen samaan. Sen lisäksi piti käydä isommalla kylällä kaupalla. Mun suunnitelma oli kävellä ostarille ja mennä kaupalle bussilla ja bussilla kotiin. Kotiinpaluu ei sitten sujunutkaan ihan kuin elokuvissa... Jos nyt lähdetään siitä, että tottahan toki satoi vettä. Olishan se nyt ollut ihan liikaa vaadittu, että edes sää olisi suosinut. Katoin siitä kaupalta lähtiessäni, että mun bussihan se siellä meni nokan edestä. Lähdin tietysti talssimaan seuraavalle pysäkille aikataulua katsomaan. Ja siihen aikaan päivästä meni jopa kaksi bussia. Siitä sitten taas hieman eteenpäin pysäkkejä ja päätin sitten jäädä odottelemaan, kun seuraavan tuloon oli joku vartti aikaa. No yllätys! Sepä oli vaunuja täynnä! Miten voi ihminen tehdä niin typeriä matkustussuunnitelmia, kun määränpäähän menee tasan yksi bussi ja määränpäässä asuu paljon lapsiperheitä? Argh. Kävelin sitten kotiin asti. Tunnin ja vartin. Aamuisen puolen tunnin lisäksi. Öö, en jumpannut. Sattuu.

Ai juu, jotain hyvääkin; tilaamani pari kiloa palkkaria saapui. Sehän on jo puoli treeniä.

Päivä 10?

Jaa jaa, olen jo mennyt ihan sekaisin päivistä. Pitäiskö keksiä jotain järkevämpiä otsikoita?

Tein poikkeaman aikatauluun ja kävin aamulenkillä. Vapaaehtoisesti. Minä! Baby kantoliinassa! Siis noin kahdeksan ylimääräistä kiloa mukanani. Kahdeksan kiloa, joita kannoin mukanani päivittäin puoli vuotta taaksepäin.. Apua, miten oon jaksanut edes olla? Eipä silti, raskauden loppuvaiheessa kiloja oli 18 enemmän. Silloin en kyllä jaksanutkaan. Joskus tuli ihan itku pelkästään sohvalta noustessa.

Kamalaa, niin jäi jumpat tekemättä. Koko päivä kului siivous- ja puunauspuuhissa. Ihan yhtä hiki siinä tuli kuin treenissäkin, mutta palkkarit jäi kuitenkin kaappiin.

Oppia ikä kaikki! Eilen lueskelin foorumia ja törmäsin neuvoon, että treenipäivän jälkeisenä päivänä ei saisi käydä vaa'assa. Kun lihakset kerää nestettä, niin ne myös painaa enemmän, kuinka ollakaan. Tästä intoutuneena, oli siis ihan pakko tarkastaa tilanne aamulla. Ja kyllä, paino oli pudonnut! 1,5 kiloa! Mahtavaa!!!

Päivä 9

Kylläpä vei voimat sunnuntai! Vai toi ensimmäinen laihdutusviikko? Melkoinen duuni siinäkin, kun yrittää aikatauluttaa kahden treenaajan, laihduttajan, duunarin, parin koululaisen ja yhden vauvan aikataulut yksiin. Ens viikolle teinkin treeniaikataulun valmiiksi:

ma: lenkki
ti: lenkki+jumppa
ke: jumppa
to: lenkki
pe: jumppa
la: lenkki+jumppa
su: lepo

Miltä näyttää? Nämä on siis ne minimit. Sellasia kevyitä lenkkejä teen varmaan lepo- ja jumppapäivinäkin. Samoin ruokia aion tehdä tänään muutamalle päivälle.

Hyviä kyllä ihmisten kommentit; "sun kannattaa kyl keskittyy siihen aerobiseen liikuntaan, jos et halua näyttää siltä Jutalta". No niinpä niin, varokaa vaan kaikki kotijumppaajat ja salillakävijät, ettei vahingossa kasva lihakset liian suuriksi!!

Saanko esitellä?

Nainen
32v.
Punainen tukka
Mustat vaatteet
Korkokengät
Lenkkarit
Bmi 27,28
Naimisissa
Äiti
Onnellinen
Positiivinen
Voimakas
Pystyvä
Kaunis
Sisko
Ystävä
Käsityöihminen
Tunteellinen
Järkevä
Kokeileva kokkaaja

Päivä 7, punnituspäivä

Yhyy, niinhän siinä sitten kävi, ettei paino ollut pudonnut grammaakaan. Mutta ei haittaa, koska kuten arvelinkin, niin sentit näytti hyvältä. Omasta mielestäni erittäin hyvältä! Ja jo vain, lihasmassa kasvaa ja kovalla duunilla saan pian kunnon bootyn. Ei sen nyt mitään Kim Kardashian -luokkaa tarvitse olla, mutta mielellään sellainen pyöreä ja hyvinmuodostunut.

Päivän mitat:
pituus 168
paino 77
ry 105
vyötärö 78
napa 86,5
lantio 102
reisi 57
pohje38
hauis 31,5

Tänään lenkille ja tiukkaa treeniä. Mä niin tykkää siitä kotijumpasta! Se on todella tehokas. Keväällä vetäsin Jillian Michaelsin 30 day shredin ja tehoiltaan tuntuu melko samanlaiselta. Tähän kotijumppaan vaan vaihdoin sykkeennostatusliikkeen toiseen, Jillianin jumpasta opittuun. Kai se on melko sama, millä liikkeellä sen sykkeen nostaa, kunhan nostaa. Tänään treeni kulkikin tosi kepeästi ensimmäistä kertaa. Muiden aikatauluongelmien vuoksi ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä lenkki ensin ja jumppa siihen perään. Ei tuntunut yhtään liian raskaalta. Silleen että viimeset toistot tehtiin kyllä tärinän kera, mutta jaksoi silti hyvin.

Illalla on vielä laitettava ruokia ens viikolle valmiiks. On niin paljon helpompaa kun kaappi on täynnä purkkeja, joista nappaa vaan mieluisimman mukaan.

Uuteen viikkoon, hiphei, hyvällä tsempillä! Tsemppiä muillekin sielunsisaruksille!

Päivä 6

Aamuaerobinen suoritettu ennen aamiaista! Se on mulle suuri saavutus, sillä heti herättyäni mulla on aina kiljuva nälkä. Kahvin kyllä join. Siitä ei voi tinkiä. Arvatkaa vaan millanen nälkä oli lenkin jälkeen.

Ennen treeniä en ole koskaan käyttänyt mitään latausjuomia. Niitä olis ihan mielenkiintoista joskus testata. Nestetankkauksen lisäksi mun latureina on toimineet banaani ja kahvi. Treenin aikana treenijuomaa, jossa on glutamiinia, estämään katabolisen tilan syntymistä. Lyhyesti kerrottuna katabolinen tila on aineenvaihdunnan, eli metabolian tila, jossa lihas pienenee, kun taas anabolisessa lihasta rakennetaan. Ja treenin jälkeen palautusjuoma. Se oli ensimmäinen lisäravinne, minkä oon joskus ottanut kuvioihin. Tällä hetkellä palkkarina toimii Whey+. Tänään on ohjelmassa lisäravinnegooglausta. Alkaa mömmöt loppumaan ja ajattelin etsiä nettikaupan, mistä voisi tilata vähän isomman määrän edullisesti. Jos jollain on sellainen tiedossa, niin saa vinkata tulevaisuutta ajatellen. Tuotteiden merkillä tai pakkauksen ulkonäöllä ei ole mulle mitään merkitystä. Ihan sama vaikka olisi halvinta mahdollista markkinoilla olevaa tavaraa. Sisältö ratkaisee!

Pakko vähän kehua itseään. Tein törkeän hyvää ruokaa:
kevyt jauheliha
kukkakaali
parsakaali
sipuli
kesäkurpitsa
paprika
kasvikset paloiksi ja uuniin suolattuna ja pippuroituna. Paista jauhaliha ja mausta reilusti currylla, paprikajauheella, pippurilla ja chilimausteseoksella ja kumoa kasvisten päälle. Nam!

Päivä 5

Olo on loistava! Energiaa tuntuu riittävän, eikä tunnu yhtään, että olis dieetillä. Päinvastoin, tuntuu siltä että syön ihan liikaa, että miten tällä voi muka laihtua. Joku siellä Fitfarmin foorumilla kirjoittikin painon nousseen joitakin satoja grammoja, mutta joillakin kuulemma vaan käy niin. Vaa'alla en aio käydä kuin kerran viikossa, maanantaisin. Mä todella toivoisin kahden kilon pudotusta ensimmäiselle viikolle, sillä se jos mikä motivoi. Toisaalta, jos kiloja ei olis lähtenyt, niin senteissä sitten näkyy ja apinanraivolla jatketaan lenkkeilyä ja treeniä. Aamulla huvikseni vähän mittailin ja ainakin navan ympäriltä ja lantiolta oli lähtenyt molemmista 2cm. Ilmankos on niin laiha olo!

Aiemmin mulla on aina ollut lantion- ja rinnanympärys sama ja vyötärö noin 20 senttiä pienempi. Ja ei siis mitään hajua, missä välissä oli päässyt käymään niin, että mitat oli 105-89-99, ylhäältä alaspäin. Sitten törmäsin vatsalihashaasteeseen ja kyykkyhaasteeseen. Olin niitä ehtinyt noudattaa jonkun aikaa ennen Superdieetin alkua. Niiden ja Linda Manuellalta (upea mimmi!) tilaamani ruokavalion avulla olin päässyt lähtötilanteen mittoihin, jotka voit tarkistaa täältä. Superdieetin alussa kehoitettiin ottamaan valokuvat, jotka on mulla vielä ottamatta. Jospa tänään ehtisin. Joskus alkuvuodesta otatin itsestäni kuvat joka suunnasta, mutta mihinköhän lie ovat nekin hävinneet. Ehkä poistin ne pienoisen järkytyksen seurauksesta.

Illalla tein lenkin ja lauantaina olis aamulenkin lisäksi vähän treeniä tiedossa. Todella odotan jo sitä tuskien taivalta! Ihana viikonloppu täynnä liikkumista!

Päivä 4

Hiki. Taas on jumpattu kuulkaa urakalla. Huhhuh. Joku valitteli siellä Fitfarmin foorumilla, kun on niin kauhean vaikea jumpata. Siinä kun tulee hiki. Mm ja sattuu. Anteeks nyt vaan yksinkertaisuuteni, mutta ihanko tosissaan jollekin aikuiselle tulee yllätyksenä, että kun laittaa lihakset töihin, niin sen kuuluukin vähän tuntua jossain? Muuten kai sitä vois vaan jatkaa sohvalla makoilua ja syöpöttelyä. Ja siis eihän tämä nyt ensimmäinen kerta ole kun tätä kuulee. Aika yleinen ongelma tuntuu olevan sohvaperunaporukoissa.

Hirveen vaikeeta on myös lähteä lenkille tai salille, kun on noita lapsia. Ai, no voi sua raukkaa, älä sitten mene. Lihavana on ihan hyvä olla. Hitto vie, ei kai se nyt noin vaikeeta voi olla?! On mullakin lapsia ja ihan hyvin mä voin lähteä. Lapsetkin tarvitsee liikuntaa, joten ota ne isommat lapset mukaan, vaikka pyöräilemään. Pienemmät voi ottaa rattaissa. Vähän lisävastusta hei. Hyvin sujuu kotijumppa päikkäriaikaan tai isommat lapset siinä vieressä. Meillä ne on ainakin taaperoikäisistä asti jumpanneet mukana.

Sitähän kai sanotaan, että muissa ihmisissä voi ärsyttää vaan sellaiset piirteet, mitä itsessäkin on. Ja myönnän, tekosyitä on käytetty, sekä ruokailun, että laiskottelun suhteen. Milloin mitäkin juhlia ja imetys kuluttaa ja sen aikana ei saa laihduttaa. Polvi on kipeä, tai vähän on flunssaa. Ei tuu tapahtumaan enää. Nyt on elettävä terveellistä elämää. Ihan jo suvussa tulevien sairauksienkin takia.

Ja minä aion elää vanhaksi! Terveenä!

Päivä 3

Uuuh, tuleepa syötyä paljon! Yleensä kun herään aamuisin mulla on hirveä nälkä. No eipä ollut tänään. Eli eipä tekisi tiukkaa vetäistä sitä aamulenkkiäkään. Jos ei siis muuten väsyttäisi. Yötä myöten tuli taas nimittäin tehtyä ruokaa. Jopa mun sosiaalinen (media) elämä kärsii tästä. Oi, ollapa henkilökohtainen kokki kotona. Ei olisi pöllömpää.

Äskenpä sitten foorumilta lukaisin, että nälkä kuulemma vielä iskee. Kuulemma vasta sitten, kun aineenvaihdunta lähtee toimimaan. Miten mä oon aina kuvitellut, että merkki aineenvaihdunnan toimimisesta on se vessassa ravaaminen ja se että maha toimii? Ja joo, joskus Painonvartijat -aikana kävi juurikin niin, että ensin oli pakko syödä enemmän kuin jaksaa ja myöhemmin vatsa ei enää täytykään samasta määrästä kuin aiemmin. Olin kyllä kuvitellut sen johtuvan vaan tottumisesta. En koskaan ole ajatellut, että sillä voisi olla jotain tekemistä aineenvaihdunnan kanssa. Tämä tietohan ei sitten tullut Fitfarmin henkilökunnalta, vaan ihan sieltä kanssalaihduttajien keskusteluista bongasin. Pitänee ottaa selvää sen todenperäisyydestä.

Enpä sitten liikkunut yhtään! Jää loppuviikoksi hieman tekemistä.

Päivä 2

Aamu alkoi taas mun herkulla, soijalesitiinillä, mmm-mmm-mm. Tai siis tietysti siihen aamiaiseen muutakin kuuluu, mutta nami, se vaan on se kirsikka kakun päällä. Tänään tein aamupäivälenkin muusta aikataulutuksesta johtuen. Ja jotain tutkimuksia oon nähnyt, joissa todetaan, ettei aamulenkillä tyhjään vatsaan ole kulutuksen kannalta niin suurta eroa vaikka iltalenkkiin. Tai sillä, tekeekö sen tyhjällä vatsalla, vai vasta aamiaisen jälkeen. Siihen kuitenkin uskon, että stressitön keho laihtuu paremmin kuin stessaava, joten lenkkiasiasta en aio stressiä ottaa, vaan lenkkeilen silloin kun ehdin. Tottakai minimissään suositellun määrän.

Tänään oli aika testata myös kotijumppa. Huhhuh, mikä treeni!! Pikkasen oli kuollut olo sen jälkeen. Pakaralihakset vaan sykki ja jalat tärisi. Istualta makuulle on pakko mennä kyljen kautta, kun vatsalihakset on niin hellänä. Mutta olo oli mahtava! Mä tein sen!

Illalla sitten taas ruokien väsäämistä. Tässä alussa ainakin tuntuu, etten ehdi tehdä mitään muuta kuin kokata. Mä en tajua, koska olenhan mä ennenkin syönyt. Ja lähes kaiken tehnyt itse. Miksi se nyt haukkaa niin ison osan ajasta?

Huominen on vielä suuri kysymysmerkki treenien suhteen. Jumppailisko vaan, vai käviskö myös lenkillä, saapa nähdä.

Olo on hyvä ja ravittu!

Päivä 1

Ja näin aloitin Superdieetin. Eräs kaveri oli ollut mukana edellisessä ja hänen kokemuksensa olivat positiivisia. Niinpä päätin minäkin kokeilla. Tai ei tämä nyt mitään kokeilua ole, vaan totisinta totta. Mä olen onnistuja!

Aiemmin olen kokeillut kaikkea mahdollista; Painonvartijat, vichydieetti, Kiloklubi ja erinäisiä muita dieettejä ja PT:n räätälöimää ruokavaliota. Ja olen mä laihtunutkin. Äkkiseltään laskettuna ainakin 64 kiloa! Ja taas pitäis tiputella yks kymppi pois. Mutta kuten tänhetkiseen trendiin kuuluu, niin olishan se ihan kiva muokata kroppaa enemmänkin.

Superdieetin ruokavalio on tietysti tarkoin varjeltu liikesalaisuus, mutta hyvältähän tuo tuntuu. Eikä tarvitse elää nälässä. Edellinen ruokavalio, jota noudatin, oli ihan ok ja vähän samantapainen, mutta sen aikana mulla oli järkky nälkä -ihan koko ajan. Eikä siinä ollut mitään vaihtoehtoja. Kuka jaksaa oikeesti syödä rahkaa, marjoja ja mehukeittoa kolmesti päivässä edes viikon ajan? Ainakaan nyt ekan päivän aikana ei nälkä iskenyt. Päinvastoin, oli oltava tarkkana, että muisti syödä. Ja sen voin varmaan sanoa, että olen ihan koukussa soijalesitiiniin, omnom.

Sunnuntaina tein valmiiksi ruokia. Ja ai että tuli hyvää kaalipataa. Ihan vaan kuulkaa sipulia, jauhelihaa ja kaalia ja rutkasti mausteita. Tätä tehdään uudestaankin!

Ja sitten ne lähtömitat
pituus 168cm (ei haittaa, jos kasvua tapahtuu
paino 77kg (68kg on tavoite)
ry 105cm
vyötärö 79cm
napa 89cm
lantio 101cm
reisi 58cm
pohje 38cm
hauis 32cm

Illalla kävin 45 minuutin pituisella reippaalla lenkillä. Mun lenkin varrella oli ryhmä naisia vetämässä kahvakuulatreeniä ulkona! Vähänkö haluan mukaan tuohon hommaan! Huomenna sitten treenipäivä lenkin lisäksi, jee.

Tästä on hyvä lähteä. Huippufiilis!