Omnom

Tänään tankataan. Eikä todellakaan minkään ohjeen mukaan. Pidän vapaasyöntipäivän. Oon jo syöny herkkurahkaa, juustosämpylää, Hopeatoffeeta, vähän kermavaahtoa ja makaronilaatikkoa.

Aion syödä vielä ainakin karkkia, sipsejä, tortilloja ja täytekakkua. Ja juon sokerilimua.

Hauskaa viikonloppua!

Murr

Olenkin aiemmin maininnut kuinka paljon pidän haasteista. Ne saa mut oikeesti tekemään tosissaan asioita ja ylittämään itseni. Rakastan haasteita.

Ärsyynnyn sellaisista tyypeistä, jotka ei ota haasteita tosissaan. En esimerkiksi ymmärrä, miksi niin monet Superdieettiin mukaan lähteneet kyselivät foorumilla jo heti ensipäivinä että "kun kuitenkin sorrun, niin onko pienempi paha syödä suklaata vai pullaa". Wtf!?! Mikset sitten vaan vedä sitä pullaa ja suklaata naamaan? Jos on tarkoitus laihtua, tai muuttaa elämäntapoja terveellisemmäksi, niin mitä hyötyä on tommosesta ajattelutavasta? Kyllä mun tekee mieli sitä pullaa välillä. Mutta kun mä tein päätöksen. Mä päätin tehdä tän homman nyt. Mä haluan laihtua. Mä haluan olla terve. Ei tarvitse kauaa miettiä kumman valitsee, pullan vai laihtumisen.

Niin, ne haasteet. Varsinkin ryhmähaasteet. Jos on joku yhteinen tavoite, niin kyllä mua syö, jos porukassa yks on sitä mieltä, että mun ei tarvii nyt niin paljon tehdä, kun muut on niin ahkeria. Jaa miks ei muka tarvitse? Mä en ainakaan haluaisi olla se, jonka takia jää tavoitteet saavuttamatta. Tai vielä vähemmän se, jonka takia joku, joka olisi tavoitteisiin päässyt, jää pois ryhmästä.

Kiitos ja anteeksi. Aargh.

Ps. Silti on hyvä fiilis.

Extra, viikko 4, päivä 2

Täällä sitä edelleen leijutaan pää pilvissä. Niiiin siisti fiilis. Ei kiristä housut, ei. Pitää vaan ihan tosissaan alkaa miettiä tulevaa. Pakko suunnitella etukäteen miten aion toimia, koska itseni tuntien, saattaa muuten lähteä käsistä tämä homma.

Siitähän mulla ei ole vielä mitään tietoa millaiset ohjeet extran jälkeen tulee jatkoon. Veikkaan, että jotain samantyylistä kuin sd:n jälkeenkin. Alustavasti ajattelin toimia näin: väliviikko, kuusi viikkoa ruokavaliolla, jonka aikana yksi tankkaus ja sama uusiks, kunnes olen tavoitteessa. Tavoitekaan ei ole vielä kokonaan selvillä, mutta kai sekin sieltä vielä tulee.

Nyt mennään extrassa neljättä viikkoa. En vissiin ole kovin vaihtelunhaluinen ruokien suhteen. Joka päivä on ateria 1:llä ollut jauhelihaa ja kasviksia ja ateria 2:lla kana-pastasalaattia. Kaksi edellistä iltaa oon syöny tortilloja. Saapa nähdä, vedänkö niitä loppuajan.

Illalla kampaajalle, jipii!!

Shop shop

Niin mahtava fiilis! Vaatekaappi alkoi näyttää vähitellen siltä, ettei siellä ole mitään päälle kelpaavaa. Lähinnä se koostui noin viisi vuotta vanhoista 38- ja M-kokoisista vaatteista, sekä vielä vanhemmista lökövaatteista täydennettynä muutamilla L-legginsseillä ja imetyspaidoilla. Ei ollut hääviä, ei. Suuntasinpa siis kaupoille ajatuksenani ostaa ihan vaan peruspaitoja näin aluksi. Ja siis inhoon shoppailua. Varsinkin just vaatteiden ostaminen on todella perseestä.

Kävelin suoraan Henkkamaukkaan ja napsin niitä (mustia) peruspaitoja ja yhden punertavan (hyvä minä!) ja yhden sinisen (uus lempiväri?). KappAhlissa oli aletuotteissa ota 2 maksa 1 -tarjous, ja voitteko kuvitella, ostin sieltä farkut ja sellasen pitemmän neuletakin(?) kympillä. Kympillä!!! Eihän kympillä saa yhtään mitään. Aivan käsittämätöntä. Ja olinpa budjetoinut muutenkin n. 100€ ja ajattelin, että pari paitaa sillä saan ostettua, niin ostin yhteensä 6 yläosaa ja ne farkut ja rahaa meni reilu 60€. Todella vähän mun mielestä. Ehkä voisin harrastaa tätä useamminkin.

Nyt asiaan. Se miksi on niin hyvä fiilis, johtuu siitä, että kokeilematta ostin farkut kokoa 38 ja guess what, ne on mulle täysin sopivat! Jipii! Hurraa! Ihan huikeen mahtavaa! Ja paidat, kaikki kokoa M. Wuhuu! En ole enää kokoa large, olen medium. Olen ensimmäisessä tavoitteessani! Nyt en osaakaan sanoa, mikä olisi mun painotavoite, koska olin ajatellut olevani tämän kokoinen painaessani 68kg. Tätä pitää siis pohtia.

Tässä kuitenkin mitat tältä aamulta:

paino 71
ry 99
vy 72
napa 80
lantio 97,5
reisi 52
pohje 36,5
hauis 30

Happy!

Eilen olikin tortillapäivä. Nam. Taitaa olla tänäänkin. Herkullista viikkoa!

Hurraa!

Pikapikamittauspäivitys

paino 72
ry 99
vy 72
napa 81,5
lantio 98,5
reisi 52
pohje 37
hauis 30

Niin siistii! Extran aikana siis kilo/viikko!!! Eka päivityskin ruokavalioon tuli, että jos paino ei ole pudonnut toivotulla tavalla, jätetään yksi hedelmä ja treenijuoman mehu pois. No ei tarvii jättää! Mun paino putoaa! Minä pienenen! Tarvii mennä pian vaatekaupoille. Hiphei!

Kirpakkaa ulkoiluviikkoa kaikille!! Mut löytää pihalta.

Ajanhallintaa

Aika on jännä käsite. Kuka muistaa mun hokeneen, kuinka mulla ei vaan ole aikaa treenata?

Mä olen erittäin kiinnostunut positiivisuudesta. Siitä, miten positiivinen energia on paljon voimakkaampaa ja tehokkaampaa kuin negatiivinen. Siinä vaiheessa kun tämän tajusin, alkoi kummasti mun elämässä tapahtumaan enemmän hyviä asioita. Aiemmin mun puhe oli jatkuvasti sitä, mikä on huonosti, mikä ärsyttää ja mihin sattuu ja niin edelleen. Uskon vetovoimanlakiin ja siihen, että mistä puhut, sen myös saat.

Tiistaisessa hyvinvointi-illassa myös Jutta sivusi aihetta. Puhui nimenomaan siitä MUN isoimmasta ongelmasta -kun ei oo aikaa. Niinhän se menee. Aika pitkään oon hokenut mielessäni itelleni, että ei oo aikaa, en ehdi, ihan hirveesti tekemistä, plaa plaa plaa. No arvatkaa -tai tiedättehän te- onko ollu aikaa. No ei ole. Niin hirvee kiire, ettei mitään jakoa ehtiä mitään. Sata rautaa tulessa ja kaikki kesken. Lisäksi lisää ideoita vaan pulpahtelee mieleen.

Keskiviikkona valitsin toisin. Heti aamulla päätin ensinnäkin, että päivästä tulee hyvä ja vielä tärkeämpää -ehdin treenata. Ja -tadaa- treenasin JA kävin lenkillä. Näiden lisäksi ehdin siivota koko keittiön melkein lattiasta kattoon, kokkasin muulle porukalle pariksi päiväksi ruokaa, päivitin blogin (ja kirjoitin tämän tekstin), huomioin puoliskon halauksin, sekä kruunasin koko illan nauttimalla kunnollisista, pitkistä ja rentouttavista löylyistä. Tarviiko edes sanoa -ihan mahtavaa!!!

Ja hei, ihan yhtä monta tuntia oli käytettävänä ja mitään päivärutiineihin liittyvää ei jäänyt tekemättä. Pelkästään ajattelemalla toisin.

Motivaatio huipussaan!

Olipa huikea luento! Musta tais tulla Jutta-fani. Vitsi mikä persoona. Nainen vaan käveli sinne lavalle ja puhui ja jengi oli niin messissä. Ihan mahtavaa!

Jutta puhui lähinnä siitä mentaalipuolesta ja siitä kuinka tärkein väline tässä projektissa on pää. No sehän on niin totta! Millään muulla ei ole mitään merkitystä. Mun on ehkä paneuduttava niihin aiheisiin vähän yksityiskohtaisemmin, kun jos tässä vaan luettelen niitä, niin kukaan muu ei hyödy siitä mitään.

Satu Kalmi taas luennoi ruokavaliosta ja treenaamisesta ja loppuun sai esittää kysymyksiä.

Mutta vitsi minkä näkösiä mimmejä! Näyttää tv:ssä pikkasen erilaiselta. Molemmat oli jotenkin pieniä ja siroja. Ensi vuoden tavoite onkin siis treenata itselleen yhtä litteä vatsa kuin Jutalla. Eikä yhtään hymistellä siellä, minähän teen sen. Ai niin joo, ja edellisen postauksen tekosyyt on menneen talven lumia! Mullahan on aikaa treenata ihan just silloin kun haluan! Ja se aika on nyt!

Kivaa treeniviikkoa myös sulle! Sateessa on muuten kivointa lenkkeillä, kun silloin kulkee happi ihan erilailla. Kokeile!

Iik, illan odotusta...

Tänään se on. Se naisten hyvinvointi-ilta. Vitsi mä odotan sitä niin! Ja varsinkin kaikkea sitä, mitä mä siitä saan. Motivaatiota ainakin, toivon minä!

Todella huonosti liikuin viime viikon. Hyi hyi, paha minä. Lenkit menee tosi hyvin, mutta treenejä on niin hankala aikataulujen takia tehdä. En vaan ehdi. Olisinkohan ihan hölmö, jos nyt meen näillä liikunnoilla loppuun? Se pari jumppaa/kahvakuulaa/treeniä/vko ja sitten ne lenkit? Niitä kun tulee väkisinkin joka päivälle Herra Koiran takia...

Mut hei, huomenna raporttia... Tidididii.

Sokeria, please!!

Voi apua, mistä tää himoilu taas tuli? Onko mun pään sisälle vaan niin voimakkaasti iskostettu se, että perjantai on karkkipäivä? Siis sehän on ihan typerää. Eli tekeekö kaikki vanhemmat lapsilleen karhunpalveluksen totuttamalla ne jo pienistä pitäen karkkipäivään? Olisko niitä herkku- tai karkkipäiviä kuitenkin parempi pitää silloin tällöin?

Kaupasta olisin halunnut tänään vähän kaikkea. Ainakin vanukkaat, keksit ja jäätelö olivat himojen kohteena. Normaalisti en ekana ainakaan niitä haluaisi. Nyt kelpaisi ihan vaan vaikka hedelmä.

Tavallaan ihan typerää vielä oikein vahvistaa näitä mielitekoja niistä kirjoittamalla. Pitäis varmaankin miettiä ihan muita asioita. Toisaalta on ihan helppoa sanoa ei, kun ajattelee pursuavaa mahamakkaraa ja kiristäviä farkkuja. Ja nyt kun vaan pysyn tiukkana, on mun tavoite lähempänä ja lähempänä. Omia valintojahan nämä on. Joskus koittaa sekin aika, kun voi herkkupäiviä pitää. Sitä odotellessa...

Treeniä, treeniä, mutta koska?

Ai että mä nautin tästä dieettaamisesta! Ihan mahtavaa kun ei tarvitse miettiä mitä söis ja koska. Näihin treeneihin pitäisi nyt vaan oikeasti tehdä itselleen aikataulu ja pysyä siinä. Eilen tein ensimmäisen kotijumpan. Tänään on torstai ja kolme treeniä on siis suorittamatta. Ihan älytöntä. Oon joskus jo aikaa sitten päättänyt, että maanantai on mun vapaapäivä, enkä sovi sille koskaan mitään menoja, kyläilyjä tai muuta ja näköjään siitä on tullut myös treenivapaa päivä. Tästä "upeasta" päätöksestäni johtuen, on mun tiistaille aina joku sovittu juttu, jolloin väkisinkin viikon eka treeni on siirtynyt keskiviikkoon. Ja tämähän luo vain sellaisen kierteen, että loppuviikko menee aina hulluna treenatessa, jolloin maanantaisin olen kuolemanväsynyt ja niin edelleen.

Tämän viikon aikataulu on siis vain kaksi treeniä viikossa. Piste. Jolloin ensi viikolla päästään vauhtiin ja kirjaankin tänne aikataulun, niin muistan sitä EHKÄ noudattaa. Ei vaan, noudatan!!!

maanantai treeni
tiistai lenkki
keskiviikko treeni+lenkki
torstai lenkki
perjantai treeni
lauantai treeni+lenkki
sunnuntai lepo

Kuulostaako järkevältä? Tuntuu ainakin itsestäni toteutettavalta. Oikeastaan niin toteutettavalta, että taidanpa noudattaa tätä koko loppuviikon. Hei hyvä mä! Hyvä että joskus välähtää.

Ps. Paino oli 74kg.

Naisten hyvinvointi-ilta

Nrj ja FitFarm järjestävät yhteistyössä naisten hyvinvointi-illan tiistaina 8.10. Siellä ovat paikalla ainakin Jutta ja Satu Kalmi. Aiheina mm. naisten treenaaminen, terveellinen ruokavalio, mentaalivalmennus ja PT-palvelut. FitFarm postas viime viikolla Nrj:n lomakkeen, jolla piti perustella, miksi juuri minä haluan liput tapahtumaan. Eilen tuli sähköpostia, että minä pääsen sinne. Niin ihanaa! Yhtään en tiedä, saako tyyliin kaikki niitä lippuja, mutta ajattelen nyt kuitenkin, että kylläpä olen onnekas!

Väliviikko tuli ja meni...

Anteeks tämä blogihiljaisuus. Oli todellinen väliviikko. Mulle ei näköjään sovi tämmöset paussit missään muodossa. Hirveen helppo oli noudattaa sitä treenitaukoa, mutta pitikin sitten pitää taukoa ihan kaikessa...

Viime viikolla söin:

neljä isoa karkkipussia
suolapähkinöitä
pullaa
suolapähkinä-rusinamixin
munkin
kuivakakkua
spagettia ja jauhelihakastiketta
juustopatonkia
porkkanakakkua
karjalanpiirakoita ja munavoita
ruisleipää
fetaa
täytekakkua
lasagnea

Koko viikon oli aamiainen just sitä mitä pitikin. Ateriat oli melkein aina sitä mitä pitikin, eli kanasalaattia. Voisin elää vaan sillä. Välipalakin oli useimmiten ihan kunnossa. Illalla sitten alkoi ne mieliteot. Oikeestihan olis ihan helppo kieltäytyä, mutta ei vaan huvittanut. (Onpa taas syy!) Jos joku laihduttaja sanois mulle noin, ottaisin varmaan rinnuksista kiinni ja ravistelisin. Järjetöntä puhetta ja touhua. En sitten mitään tankkauspäivää pitänyt näiden mässäilyjen lisäksi. Ehkä tässä oli tankkausta tarpeeksi.

En vaan voinut käydä vaa'alla ennen Extran alkua. Uskallan ehkä jo huomenna. Vähän on sellainen pöhöttynyt olo, mutta ehkä nyt kuitenkaan kaikki ei tähän kaatunut. Yks kaverikin jopa kyseli, kuinka paljon on paino pudonnut. Tuumailipa vielä, että näyttää paljon isommalta pudotukselta kuin neljä kiloa. Jippii! Omiin silmiin reidet näyttää tosi hoikilta, ihanaa! Mä olen aina inhonnut omia reisiäni ja takapuolta, mutta nyt ne on mun mielestä ihan parasta omassa kropassa. Iho tuntuu ympäri kroppaa vähän löysältä, mutta sen verran hidasta on tämä laihdutus, että uskon sen palautuvan tässä mukana.

Nyt on taas energinen ja jaksava olo ja ruuatkin tuntuu taas täyttäviltä, kun tokaa päivää Extraa mennään.