Ajanhallintaa

Aika on jännä käsite. Kuka muistaa mun hokeneen, kuinka mulla ei vaan ole aikaa treenata?

Mä olen erittäin kiinnostunut positiivisuudesta. Siitä, miten positiivinen energia on paljon voimakkaampaa ja tehokkaampaa kuin negatiivinen. Siinä vaiheessa kun tämän tajusin, alkoi kummasti mun elämässä tapahtumaan enemmän hyviä asioita. Aiemmin mun puhe oli jatkuvasti sitä, mikä on huonosti, mikä ärsyttää ja mihin sattuu ja niin edelleen. Uskon vetovoimanlakiin ja siihen, että mistä puhut, sen myös saat.

Tiistaisessa hyvinvointi-illassa myös Jutta sivusi aihetta. Puhui nimenomaan siitä MUN isoimmasta ongelmasta -kun ei oo aikaa. Niinhän se menee. Aika pitkään oon hokenut mielessäni itelleni, että ei oo aikaa, en ehdi, ihan hirveesti tekemistä, plaa plaa plaa. No arvatkaa -tai tiedättehän te- onko ollu aikaa. No ei ole. Niin hirvee kiire, ettei mitään jakoa ehtiä mitään. Sata rautaa tulessa ja kaikki kesken. Lisäksi lisää ideoita vaan pulpahtelee mieleen.

Keskiviikkona valitsin toisin. Heti aamulla päätin ensinnäkin, että päivästä tulee hyvä ja vielä tärkeämpää -ehdin treenata. Ja -tadaa- treenasin JA kävin lenkillä. Näiden lisäksi ehdin siivota koko keittiön melkein lattiasta kattoon, kokkasin muulle porukalle pariksi päiväksi ruokaa, päivitin blogin (ja kirjoitin tämän tekstin), huomioin puoliskon halauksin, sekä kruunasin koko illan nauttimalla kunnollisista, pitkistä ja rentouttavista löylyistä. Tarviiko edes sanoa -ihan mahtavaa!!!

Ja hei, ihan yhtä monta tuntia oli käytettävänä ja mitään päivärutiineihin liittyvää ei jäänyt tekemättä. Pelkästään ajattelemalla toisin.