Kaksi viimeistä päivää on ollu ihan outoja. Väsyttää, särkee vähän niinku joka paikkaa ja kaikki ärsyttää. Ihan kuin joka alkuraskauden hormonimyrsky. Kaiken lisäks mun on pitäny vielä alkaa ihan helvetin rehelliseksi ja laukoa ihmisille kaikennäköisiä totuuksia. Rehellinen nyt tietenkin pitääkin olla, mutta joku suodatin voisi olla päällä. Että jos kysytään mikä vituttaa, niin onko ihan välttämätöntä vastata yhdelle parhaimmista ystävistä "sinä"? Ei ehkä paras vetoni. Tai avautua työkavereille jostain jonninjoutavista asioista, joilla ei oikeastaan ole muuta merkitystä kuin periaate? Ei, siitäkin sain vaan itselleni pahan mielen. Joskus alkuiltapäivästä sekosin laskuissa, montako kertaa itkin päivän aikana. Ja taas itkettää.
Voiko tää oikeesti johtua pelkästään vähäisestä hiilarimäärästä? Oonko mä niin koukussa, että nää onkin vierotusoireita? No ensi viikolla niitä sitten saa! Hiilaritankkauspäivä tulossa. Aaah, kuola vaan valuu, kun ajatteleekin jotain pastaa ja leipää. Mmmm. Toisaalta taas kauhistuttaa se ruuan määrä ja aterioiden tiheys. Pikkasen voi olla tukkoinen olo seuraavana päivänä. Mutta silti fiilis on enemmän innolla odottavainen kuin kauhulla.
Todella huono omatunto; olen jumpannut vain kerran tällä viikolla. Hyi, hyi mua! Nyt lupaan ja vannon, että ens viikolla jumppaan ja lenkkeilen neljästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti